Kehonhuoltoa

Viimeisen puolentoista viikon ajan olen keskittynyt kehonhuoltoon. Minulla on selässä pieni synnynnäinen rakennepoikkeama, ja olin kyllä varautunut siihen, että jossain vaiheessa raskautta se alkaa kiukutella. Olen suomalaiseen mielenmaisemaan tyypillisesti peruspessimisti jonka lasi on aina puoliksi tyhjä. Noh, hyvä puoli siinä on se, että pessimisti ei pety.

Olin varautunut siihen, että olen jo puolessa välissä raskautta jalaton selkäkivun vuoksi, mutta mitä vielä: selkä alkoi haitata elämää vasta alle kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa!! Tähän varmasti on vaikuttanut se, että mahani on (ainakin muilta saadun "palautteen" mukaan) keskivertoa pienempi, eikä painoa ole tullut lisää verrattuna lähtöpainoon.

Vuosikaudet olen ylläpitänyt selän hyvinvointia jäsenkorjauksen avulla: äitini siskonmies on jäsenkorjaaja, ja siinä vaiheessa kun vaihdoin fysioterapian korjaukseen, en ole juurikaan kipeää päivää nähnyt. Lisäksi jäsenkorjauksessa on sopiva annos huuhaata, ja kansanperinne on lähellä sydäntä, joten olen saanut siitä suuren avun. Olisin varmasti käynyt jäsenkorjauksessa enemmänkin raskauden aikana, mutta tädin luokse ajaa tunnin verran tietä, jossa kulkee paljon hirviä, joten en väsyneenä ole sinne kovin usein halunnut lähteä.
Ja ihan sama missä fysioterapiassa, hieronnassa tai muussa olen käynyt, mistään ei saa niin hyvää apua kuin jäsenkorjauksesta.

Jäsenkorjauksen lisäksi olen käynyt raskaushieronnassa Marian hoivissa, sekä vyöhyketerapiassa Reetan luona.

Maria hieroi myös Pirpanan, mikä oli aika jännä sen puolesta, että Pirpana selkeästi reagoi hierontaan ja "vastasi" Marialle. Pirpanalla kun on tapana tehdä oman päänsä mukaan ja yleensä olla piittaamatta ulkopuolisista. Kun hän aloitteli liikkumista, meni muutamankin viikko ennen kuin Siippa pääsi oikeasti kokeilemaan, sillä Pirpana lopetti rymyämisen aina kun Siippa laittoi käden mahan päälle. Nykyään kyllä käytän tätä hyväkseni ja pyydän Siipan rauhoittamaan lapsen jotta saan nukahdettua. Molemmissa ultrissa Pirpana on näyttänyt persettä, ollut liikkumatta ja tehnyt selväksi ettei muuten kiinnosta juuri nyt. Rakenneultrassa jouduttiin aika paljonkin tönimään, että saatiin tyyppi kääntymään niin päin että ultrasta näkisikin jotain.

Neuvolassa Pirpana on usein niin paikallaan, että olen joutunut välillä ihan vakuuttelemaan että ei todellakaan tarvitse tehdä liikelaskentaa, vaan päinvastoin mahassa käy jatkuva möyryäminen ja rymyäminen. Hierontaan Pirpana sen sijaan reagoi ja liikuskeli. Minulla ei tietenkään ole vertailukohtaa siitä, mikä on vähän tai paljon liikettä, mutta voisin kuvitella, että tämä on paljon. Liikkuminen on jatkuvaa, suurta, eikä katso vuorokaudenaikaa tai sitä, mitä minä teen. Olin juuri myös katsomassa tiukkaa ja kiihkeää lentopallomatsia, ja Pirpana rymysi koko kaksi ja puolituntisen. Se on hyvä, saadaan uusi lentisfani minun ja äitini jatkoksi!

Vyöhyketerapiassa keskityttiin unettomuuden ja selkäkivun heijastealueisiin. Vielä ei tietenkän stimuloitu synnytykseen liittyviä heijasteita, mutta Reetta kokeili tikulla tuosta akillesjänteen ja kantapään läheltä ja ilmoitti hyvin varmasti, että synnytys ei ala lapsiveden menolla, vaan supistuksilla. Jään ihan mielenkiinnolla odottamaan, pitääkö tämä paikkansa. Toki todennäköisyys on fifty-fifty, tai itse asiassa enemmänkin koska useampi synnytys taitaa alkaa nimen omaan supistuksilla. Ihan kiva silti laittaa takaraivoon muistiin.

Vaikka olen 15 vuotta joutunut käymään siellä sun täällä selän kanssa, en ole ennen käynyt näin intensiivisesti erilaisissa kehonhuolloissa. Paitsi että tämä on ollut hemmottelua stressaantuneelle mielelle ja keholle, myös ylläpitävää hoitoa synnytystä silmällä pitäen. Edellä mainittu "siellä ja täällä" ei muuten pidä sisällään lääkäripalveluja: aluksi sanottiin että olen niin nuori ettei selkä voi olla kipeä, ja sen jälkeen on kohauteltu olkapäitä että oma vikasi jos et venyttele. Kuusi-seitsemän vuotta valitettuani pääsin jalattomana röntgenkuvaan jonka jälkeen todettiin että oho, voi se sittenkin olla kipeä, ei tää ookaan sun oma vika. Mitään ratkaisua kukaan ei kuitenkaan ole missään vaiheessa tarjonnut, vaan se on pitänyt itse etsiä ja hakea.

Tällä hetkellä selkä on niin kipeä, ettei pysty kävelemään normaalisti ollenkaan. Rappusten käveleminen on ihan hirveää: onneksi meillä on kaiteet portaissa niin pääsee omaan sänkyyn nukkumaan.  Tuntuu kammottavalta ajatukselta lähteä synnyttämään näin kipeän selän kanssa, ja siksi olenkin ajatellut että nyt on tärkeintä saada selkä fyysisesti siihen kuntoon, ettei se aiheuta lisäkuormitusta synnytyksessä.

Neuvolassa on kehotettu ottamaan kipuun parasetamolia. Käsikauppalääkkeet eivät vielä 15 vuoden aikana ole kertaakaan auttaneet, joten en uskonut että jostain kumman ihmeestä auttaisivat nytkään. Eikä autakaan. Ja vaikka kuinka paljon särkylääkkeitä söisi ja vaikka ne auttaisivatkin, eivät ne poista sitä syytä, mistä kipu tulee. Kipu taas pahentaa muita lanton seudun virheasentoja. Siksi pidän huomattavasti oleellisempana kokeilla melkein mitä tahansa varsinaisen syyn hoitamiseen, vaikka se sitten tarkoittaisikin ylimääräistä rahanmenoa.

Paras apu on vähän yllättäen ollut kauratyyny. Se ei auta selän kipuun yhtään, mutta se auttaa siinä kohtaa kun koko oikea kylki alkaa vetää kramppiin sen vuoksi, että lihakset pyrkivät suojelemaan kipeitä niveliä, ligamenttejä ja sidekudoksia. Piti vaan käydä ostamassa uusi kauratyyny: vanha kun on jonkinlainen ruusukauratyyny, eli tyynyn sisällä on myös ruusun terälehitä. Lämmitettäessä tyyny tuoksuu ruusulle, ja juuri tällä hetkellä haju ei oikein ole hyvä tai kiva.