Radilainenkin voi herkutella, sittenkin.

Herkkuhiiri täällä hei. Tämä olisi ehkä viimeinen tästä aiheesta, kiva lopettaa se vähän vähempään valitukseen.

Vaikka tämä raskausdiabetes onkin ihan perseestä, niin hyvinä päivinä jaksan suhtautua asiaan myös positiivisesti, ja toivon että tästä jäisi ainakin jonkinlainen elämäntapamuutos myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tai ainakin, etten herkuttelun suhteen lähtisi ihan samalle tasolle, kuin missä oltiin ennen. Hyvänä puolena voi pitää myös sitä, että kun olin pahoinvoinnin loppumisen jälkeen kerännyt lähestulkoon pudonneet kilot takaisin, lähti paino ruokavalion myötä taas laskuun. Pieni painonlasku tuossa kohtaa onkin täysin luonnollista, sillä kun jättää kaiken sen sokerin ja epäterveellisen hiilarimätön pois, niin keneltä tahansa putoaisi paino. Tällä hetkellä olen siis suunnilleen keväisellä lähtötasolla.

Alkuun ei sokeriarvot kestäneet tosiaan viikottaista Pätkistä suurempaa kuormitusta. Kerran yritin sellaista isoa Pätkistä, ja sokerit nousi aaaaaivan liian korkealle. Kuitenkin, joulun aikaan, puolitoista kuukautta diagnoosista, huomasin että sokerit ei jouluherkuttelusta huolimatta nousseetkaan niin korkealle kuin mitä olin odottanut.

Pari kuukautta siihen meni, mutta nyt on joko kropan oma insuliinintuotanto tasapainottunut, tai sitten kroppa kestää tiukan dieetin vuoksi satunnaiset herkuttelut, sillä ne satunnaiset herkkuhetket eivät enää nosta sokeria yli rajan. Suunnittelua homma toki vaatii: en voi vain lähteä kahvilaan ja ottaa mitä haluan, vaan herkkuhetki vaatii koko päivän ruokien suunnittelun.

Näin iso setti (eli laskiaispulla) vaatii sen, että koko muu päivä mennään

todella tarkasti. Mieluusti myös edellinen ja seuraava päivä.

Herkuttelin laskiaispullalla, mutta se vaatii oikean ravinnon koko päivälle, sekä oikean ajoituksen. Pulla on syötävä lounaan tai päivällisen yhteydessä (eikä pelkästään sellaisenaan kesken päivän), ja sen kanssa syötävän ruuan pitää olla sisällöltään juuri oikeanlaista, ja päivän muiden aterioiden pitää myös tukea tätä herkkuhetkeä. Tämän vaivan näkee kuitenkin mielellään, on se pulla niin hyvää.

Lisäksi olen löytänyt yhden herkun, joka ei nosta sokereita juuri ollenkaan, ja raja ei ole edes lähellä. Letut! Taikinaan tulee banaania, kaurajauhoja, kananmunaa ja jotain maidontapaista. Päälle mustikoita ja vähän mansikoita. Tämä ei vaadi läheskään samanlaista suunnittelua kuin pulla tai 100g suklaata, eikä se kuluta ns. herkkupäivää. Toki täytyy vähän miettiä, mitä syö päivän muilla aterioilla.

Sallittu herkku, jota en ennen radia olisi edes pitänyt herkkuna.

Hyvä esimerkki siitä, että vaikka tämä annos normaalisti pitää sokeriarvon

alle kuudessa, nukkumattoman yön jälkeen arvo olikin 6.6.

Kokonaisuus siis ratkaisee, voi olla että jonkin yllättävän asian vuoksi et voikaan syödä

sitä, mitä olit etukäteen ajatellut syöväsi. Tuo 6.6. on toki hyvä arvo, sen kanssa ei ole hätää.

Kuukausi sitten en olisi voinut edes uneksia tällaisesta, ja aivan aluksi kroppa ei kestänyt puolta desiä enempää marjoja. Nyt voin syödä niitä lettujen kanssa puolitoistakin desiä kerrallaan. Olen ennen muuten inhonnut banaanilettuja, ja lettuihin on aina kuulunut hillo ja vaniljavaahto. Nyt em. kaltaiset letut on ihan tarpeeksi makeita.

Lopuksi haluan sanoa muille radista kärsiville, että ole itsellesi armollinen! Pidä herkkuhetkesi, satunnaisten huonojen arvojen uhalla, jos muuten arvot on hyvät. Teidän, että tämä ei kaikille ole mahdollista, eikä ollut minullekaan ennen. Kuitenkin, jo silloin kun kaikki herkuttelu nosti arvot yli rajan, pidin kerran parissa viikossa herkkuhetken välittämättä siitä, että kahden viikon sarjaa tuli aina yksi tahallinen ylitys (yhden tai kahden tahattoman ylityksen lisäksi).

Ainakin minulle tämä satunnainen herkuttelu muuten niin tiukassa ruokavaliossa on tuonut mielihyvää (tunnesyöppö kun olen), enkä jaksa uskoa, että kun homma muuten on hanskassa, näistä hetkistä olisi vauvalle mitään haittaa.