Voi itku ja hammasten kiristys (eli imetysliiviostokset)

Tänään kävin hoitamassa asiaa, jonka tiesin nostavan verenpainettani. Ja varmaan stressin takia sokereitakin. Ilmankos itse asiassa aamupalan jälkeinen arvo olikin normaalia korkeampi. Kävin nimittäin ostamassa imetysrintsikat. Minut tuntevat tietävät, että en ole sitten teinivuosien mahtunut ns. tavallisten kauppojen rintiskoihin, vaan mun täytyy asioida alan liikkeissä ja alle 50 euron en liivejäni koskaan saa. Olin siis varautunut siihen, että operaatio kiristää hermojani.

Olen tottunut siihen että joudun maksamaan isoja summia rintsikoista, ja olen valmis maksamaan monta kymppiä hyvistä imetysliiveistä. En kuitenkaan halua ostaa niitä ennen kuin tiedän, että imetys lähtee käyntiin ja onnistuu. Turha ostaa ns. varmuuden vuoksi 80 euron tavaraa, mille ei ehkä olekaan käyttöä.

Tavallisten kauppojen kokoluokka loppui kuitenkin siihen, että kaikkein suurin koko oli nyt vain aavistuksen verran iso. Eli siinä kohtaa kun maito nousee, ne ovat auttamattomasti liian pienet. Noh, jotkut nyt kuitenkin oli ostettava. Ostin toiset, pehmeämmät vielä yöksi, mutta en kyllä tiedä onko niillä mitään virkaa, eivät ne meinaa paikallaan pysy, ainakaan ilman jotain todella napakkaa toppia.

Kysyin jo synnyttäneeltä, samoista ulottuvuudellisista haasteista kärsivältä ystävältä, miten hän tämän ratkaisi. Kertoi kamppailleensa saman ongelman kanssa, ja että "mulle tehtiin sairaalassa sellaisesta harsotuubista ihan omat utareliivit".

Noh, eipä siinä sitten mitään, meitsi menee ihan lähmänä siellä sit kans. Ja siis meille kummallekin riittää ympärysmitaltaan 75-80 olevat liivit, eli kyse on siitä, että tavallisessa kaupassa ei ole kuppikooltaan tarpeeksi isoa tavaraa. Ystävä sentään oli tässä kohtaa jo paisunut pari kuppikokoa, mä olen saman kokoinen kuin ennenkin. Eli jos olisin turvonnut sen kupin tai kaksi, niin en olisi löytänyt sitäkään, mitän nyt.

Istuessani hetkeksi kirjoittamaan yllä olevaa viestinvaihtoa, sain työkaverilta viestin "älä mökötä siellä". Tämä istui vähän matkan päässä kahvilassa. Taisin siis olla todella sen näköinen että itkupotkuraivari ei ollut lähellä.

Jotain kivaakin piti saada, joten ostin Mauri Kunnaksen vauvakirjan. Tykkään ihan hirveästi Kunnaksen kirjoista, varsinkin niistä kaikista historiaan suuntaunuteista, ja niitä onkin jo ennestään muutamia jotka olen ostanut ihan itselleni. Pirpana tulee varmasti saamaan vielä lisää.