Vyöhyketerapiakäynnistys, sairaalakassi vol. 2 ja synnytysloitsut

Maanantaina sain jonkun hörhöhepulin ja hain kirjahyllystä Suomen kansan muinaiset loitsurunot ja hain esiin pari aukeamallista synnytysloitsuja. Pitäisköhän tuo saman tien pakata sairaalakassiin, niin Siippa voi pistää loitsien kesken kaiken. Siinä olisikin kätilöllä ihmettelemistä. Aiemmin sain myös ystävältä vinkin että sammakon nieleminen kesken toimituksen saattaa auttaa. Sammakko siis taskuun.

Tiistaina oli vyöhyketerapia, jossa stimuloitiin synnytykseen liittyviä heijasteita. Jaloissa ja käsissä oli myös akuneulat. Neuloja piti pyörittää vähän enennän kuin ns. normaalisti, että ottivat kunnolla kiinni. Ilmekään ei tietysti värähtänyt, ja Reetta sanoikin että mulla taitaa olla tavallista korkeampi kipukynnys. Tieto ei sinänsä ollut uusi, olen aina pitänyt kipukynnystäni aika korkeana, mutta oli se kiva kuulla joltain muulta viikkopari ennen synnytystä.

Keskiviikkona olin vielä jäsenkorjauksessa. Ei pitänyt enää tässä vaiheessa lähteä ajamaan tunnin matkan päähän liukkaassa ja pimeässä, mutta sitten ajattelin että on kivempi mennä synnärille omilla jaloilla kuin kepeillä kävellen. Tosin tilanne alkaa olla se, että lantio on sattuneesta syystä ns. luonnostaan siinä tilassa, että jäsenkorjauksella ei ole paljon tehtävissä, koska tilannetta ei voi juuri nyt korjata kovinkaan paljon. Hoidettiin kuitenkin myös synnytysheijasteita ja stressialuetta.
Pirpanan oloa pieni selän käsittely kuitenkin paransi, kun pahimmat jumit poistettiin: parin hiljaisemman päivän jälkeen hän möyryää taas normaaliin tapaansa. 

Olen tähän saakka ollut synnytyksen kanssa aika rauhallisesti, menee miten menee -mentaliteetilla. Nyt alkaa kuitenkin hermostuttaa, ja olen tietoisesti yrittänyt tehdä rauhallisia valmistavia asioita, mutta tehdä ne ilman minulle tyypillistä vimmaa ja suorittamista; hitaasti, rauhallisesti ja valmistautuen. Pakkailin vanhempien sairaalakassin jonka voi sitten napata mukaan, Siippa saa tuoda vauvan kassin vasta kotiutuessa. Vauvaa varten pakattiin kyllä oma hattu (Amorphiksen, totta kai!) ja pieni pehmolelu jo vanhempien kassiin.

Vähän naureskelin, että vauvan kassin pakkasin aikaisemmin, vaikka sitä tarvitaan myöhemmin. Asiat tärkeysjärjestykseen. :)

Hiukan ihmetyttää se, että Tyks, joka sentään on yliopistollinen keskussairaala, ja mainitsee että nyt myös veteen synnytys on mahdollista "pelkän" avautumisvaiheen kivunlievityksen sijaan, on varustanut osastonsa ihan kahdella (2) ammeella! Jopa humanistin lyhyellä matikalla laskien on aika selvää, että todennäköisyys ammeen saamiseen on aika olematon.