50 vai 56 senttisiä vaatteita

-
"Ei niitä viiskytsenttisiä kannata ostaa, ihan turhaa kun ei ne mene kuin tosi vähän aikaa."
Tämän kuulin niin usein. Omasta mielestäni tuolla logiikalla ei kannattaisi ostaa vauvalle vaatteita ollenkaan ennen kuin ehkä vuotiaalle, ei minkään koon kanssa kovin pitkään mennä.

Onneksi olin tässäkin itsepäinen, ja ostin niitä 50 cm vaatteita. Vaikka Pirpana oli syntyessään 51,5cm, oli hän kovin hoikanlainen silakka. Syntymäpaino oli n. 3150 (poliklinikkalääkärin painoarvio meni 31g pieleen, aiai). Jopa osa 50 cm vaatteista oli isoja, ja roikkuivat päällä. Nyt, Pirpanan ollessa kuukauden ikäinen ja viimeksi neuvolassa mitattiin 54 cm pituiseksi, on pari bodya vähän nafteja, ja yksi 56 cm body on sopiva. Kaikki 50 cm (potku)housut on edelleen sopivia, ellei jopa vähän isoja.
Jos meillä olisi ollut pääasiassa 56-senttisiä, niin siinä olisikin saanut ihmetellä, miten niitä kääntelee ja laskostelee vauvan päälle.

Olin suunnitellut ottavani paljon enemmän vaatekuvia, hänellä kun on niin uskomattoman söpöjä vaatteita eläimineen ja lohikäärmeineen, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tai olen, kuviahan on ihan valtava määrä, mutta en ole vielä aivan päättänyt, tuleeko blogiin sen enempää vauvan kuvia.
Eihän häntä niistä kuvista millään tavalla tunnista, mutta joku siinä pistää vastaan, enkä oikein osaa sanoa, mikä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausdiabetes, osa 3.

-
Kuva
Osa 3, ehkä jopa viimeinen osa. Teemalla kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä missään ole kuitenkaan logiikkaa. Nämä ovat vain omia huomioitani, eivät välttämättä missään linjassa terveydenhuollon kanssa, eikä minulla edelleenkään ole mitään pätevyyttä neuvoa ketään. Kun sain radi-diagnoosin, oli se maailmanlopun tuomio. Koska olen suorituskeskeinen perfektionisti ja kontrollifriikki, päätin saman tien että tämähän kuitenkin hoidetaan, ja minähän voitan yhdet saamarin sokeriarvot. Neuvolan seurantavihkoseen ei mahtunut arvojen lisäksi oikeastaan ollenkaan muistiinpanoja, ja ensimmäisen kuukauden pidin kahta vihkoa. Toiseen merkitsin arvojen lisäksi ison osan syömisistäni, sen mikä nostaa tai ei nosta sokereita, paljonko olen nukkunut tai ollut nukkumatta jne. Neuvolan seurantavihko, joka suppealla tilallaan ei miellyttänyt rouva perfektionistia. Sittemmin olen siirtynyt yhden vihon taktiikkaan, ja tämä vihko on riittänyt seurantaan Tämä laajempi päiväkirja sen vuoksi, että
Lue lisää

Raskausdiabetes, osa 2.

-
Kuva
Osa 2, eli kyllä, ei vai ehkä? Mikä sopii ja mikä ei? Mitä voi syödä vähän ja mitä paljon? Mitä ei yhtään? Tämä kaikkihan vaihtelee yksilöllisesti, ja alla oleva on vain minun kokemukseni. Muistutan taas, että minulla ei ole terveydenhuollon koulusta tai osaamista, vaan alla oleva on täysin tavallisen ihmisen huomioita. Sokeritauti nimenmukaisesti sanookin, että sokerit on eiei. Tämä ei tarkoita vain karkkia, jäätelöä, keksejä ja leipomuksia, vaan kaikkea missä on sokeria joukossa. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen silloin tällöin pystynyt syömään Pätkiksen ilman, että sokeri on noussut yli rajan. Neuvolasta saa mukaansa verensokerimittarin ja tykötarpeet, joilla seurataan verensokeria. Itse aloitin joka toinen päivä mittaamalla aamun paastosokerin, sekä tunti aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen. Sokeria on myös hedelmäsokeri, eli eiei. Kuitenkin olisi tärkeä syödä vähän hedelmää ja marjoja, koska niistä saa myös hyviä jutt
Lue lisää

Radilainenkin voi herkutella, sittenkin.

-
Kuva
Herkkuhiiri täällä hei. Tämä olisi ehkä viimeinen tästä aiheesta, kiva lopettaa se vähän vähempään valitukseen. Vaikka tämä raskausdiabetes onkin ihan perseestä, niin hyvinä päivinä jaksan suhtautua asiaan myös positiivisesti, ja toivon että tästä jäisi ainakin jonkinlainen elämäntapamuutos myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tai ainakin, etten herkuttelun suhteen lähtisi ihan samalle tasolle, kuin missä oltiin ennen. Hyvänä puolena voi pitää myös sitä, että kun olin pahoinvoinnin loppumisen jälkeen kerännyt lähestulkoon pudonneet kilot takaisin, lähti paino ruokavalion myötä taas laskuun. Pieni painonlasku tuossa kohtaa onkin täysin luonnollista, sillä kun jättää kaiken sen sokerin ja epäterveellisen hiilarimätön pois, niin keneltä tahansa putoaisi paino. Tällä hetkellä olen siis suunnilleen keväisellä lähtötasolla. Alkuun ei sokeriarvot kestäneet tosiaan viikottaista Pätkistä suurempaa kuormitusta. Kerran yritin sellaista isoa Pätkistä, ja sokerit nousi aaaaaivan liian korke
Lue lisää