Keikkaäitiysloman loppu ja iso itku

-
Jo raskaana ollessani ostimme tyttöporukalla liput Ville Valon & Agentsin keikalle, vaikka ei ollut yhtään varmaa, pääsenkö mukaan. Jos Pirpana olisi syntynyt kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen, olisi hän ollut keikan aikaan vasta kaksiviikkoinen, enkä itsekään kyllä varmasti olisi ollut keikkakunnossa.
Nyt synnytyksestä oli aikaa kuitenkin lähes kuukausi, joten päätin lähteä. Kaiken lisäksi kun oli tiedossa, että viimeinen biisi olisi HIM:n When love and dead embrace. Pelkkä tieto tästä sai aikaan holtittoman itkukohtauksen.

On se ääni vaan niin käsittämätön. Erityisesti Tähdet, tähdet aiheutti
kylmiä väreitä. Sekä tietysti se When love and dead embrace,
joka sai mut itkemään jo teininä.
Laskettiin erään kaverin kanssa, että meidän ekasta HIM:n keikasta on aikaa
yli puolet meidän elämästä.

Etukäteen olin ajatellut että kiva päästä keikalle. Voi miten väärässä olinkaan. Tai juu, oli kiva päästä keikalle, mutta en ollut tajunnut, kuinka koville vauvan jättäminen ottaa. Hetkeäkään en epäillyt, etteivät isänsä kanssa pärjäisi, mutta ei pärjännyt äiti erossa vauvasta. Itkien lähdin, ja jos tiedossa olisi ollut "vaan" Baddingin biisejä, niin olisin ehkä jopa harkinnut lipun myymistä.
Kotiin tulin lähes samanlaisella itkulla: Siippa oli juuri vaihtamassa Pirpanan vaippaa ja kehotti minua menemään iltapalalle, olen varmaan nälkäinen, hän voi antaa iltamaidon pullosta. Lähes itkien linnottauduin sohvan nurkkaan vauvakulpaani imettämään Pirpanaa ja nuuskuttelemaan vauvan tuoksua.

Eilen sitten katselinkin Stam1nan keikan livestreamia koneelta, sen sijaan että ensi viikolla menisin livenä katsomaan kun täällä ovat keikalla. Täytyy äitin vähän kerätä itseään ensin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskausdiabetes, osa 3.

-
Kuva
Osa 3, ehkä jopa viimeinen osa. Teemalla kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä missään ole kuitenkaan logiikkaa. Nämä ovat vain omia huomioitani, eivät välttämättä missään linjassa terveydenhuollon kanssa, eikä minulla edelleenkään ole mitään pätevyyttä neuvoa ketään. Kun sain radi-diagnoosin, oli se maailmanlopun tuomio. Koska olen suorituskeskeinen perfektionisti ja kontrollifriikki, päätin saman tien että tämähän kuitenkin hoidetaan, ja minähän voitan yhdet saamarin sokeriarvot. Neuvolan seurantavihkoseen ei mahtunut arvojen lisäksi oikeastaan ollenkaan muistiinpanoja, ja ensimmäisen kuukauden pidin kahta vihkoa. Toiseen merkitsin arvojen lisäksi ison osan syömisistäni, sen mikä nostaa tai ei nosta sokereita, paljonko olen nukkunut tai ollut nukkumatta jne. Neuvolan seurantavihko, joka suppealla tilallaan ei miellyttänyt rouva perfektionistia. Sittemmin olen siirtynyt yhden vihon taktiikkaan, ja tämä vihko on riittänyt seurantaan Tämä laajempi päiväkirja sen vuoksi, että
Lue lisää

Raskausdiabetes, osa 2.

-
Kuva
Osa 2, eli kyllä, ei vai ehkä? Mikä sopii ja mikä ei? Mitä voi syödä vähän ja mitä paljon? Mitä ei yhtään? Tämä kaikkihan vaihtelee yksilöllisesti, ja alla oleva on vain minun kokemukseni. Muistutan taas, että minulla ei ole terveydenhuollon koulusta tai osaamista, vaan alla oleva on täysin tavallisen ihmisen huomioita. Sokeritauti nimenmukaisesti sanookin, että sokerit on eiei. Tämä ei tarkoita vain karkkia, jäätelöä, keksejä ja leipomuksia, vaan kaikkea missä on sokeria joukossa. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen silloin tällöin pystynyt syömään Pätkiksen ilman, että sokeri on noussut yli rajan. Neuvolasta saa mukaansa verensokerimittarin ja tykötarpeet, joilla seurataan verensokeria. Itse aloitin joka toinen päivä mittaamalla aamun paastosokerin, sekä tunti aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen. Sokeria on myös hedelmäsokeri, eli eiei. Kuitenkin olisi tärkeä syödä vähän hedelmää ja marjoja, koska niistä saa myös hyviä jutt
Lue lisää

Radilainenkin voi herkutella, sittenkin.

-
Kuva
Herkkuhiiri täällä hei. Tämä olisi ehkä viimeinen tästä aiheesta, kiva lopettaa se vähän vähempään valitukseen. Vaikka tämä raskausdiabetes onkin ihan perseestä, niin hyvinä päivinä jaksan suhtautua asiaan myös positiivisesti, ja toivon että tästä jäisi ainakin jonkinlainen elämäntapamuutos myös synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tai ainakin, etten herkuttelun suhteen lähtisi ihan samalle tasolle, kuin missä oltiin ennen. Hyvänä puolena voi pitää myös sitä, että kun olin pahoinvoinnin loppumisen jälkeen kerännyt lähestulkoon pudonneet kilot takaisin, lähti paino ruokavalion myötä taas laskuun. Pieni painonlasku tuossa kohtaa onkin täysin luonnollista, sillä kun jättää kaiken sen sokerin ja epäterveellisen hiilarimätön pois, niin keneltä tahansa putoaisi paino. Tällä hetkellä olen siis suunnilleen keväisellä lähtötasolla. Alkuun ei sokeriarvot kestäneet tosiaan viikottaista Pätkistä suurempaa kuormitusta. Kerran yritin sellaista isoa Pätkistä, ja sokerit nousi aaaaaivan liian korke
Lue lisää