Rintatulehdus

Tämä on vähän raskausdiabetes-sarjaa: ei mulla ole mitään pätevyyttä sanoa mikä rintatulehdukseen auttaa, mutta jos tästä on edes jollekin jotain apua.

Vauvan ollessa vähän alta kolmeviikkoinen, heräsin yöllä siihen että toinen tissi oli ihan käsittämättömän kipeä. Se kipu oli jotain ihan ihmeellistä: mulla on melko korkea kipukynnys, enkä muista koska olisin itkenyt kivun vuoksi (synnytys pois lukien, ja sekin oli enemmän kiukkuhuutoa kuin kipuitkua), vaan kipu kestetään hammasta purren. Nyt kuitenkin itkin sitä, että sattuu niin paljon. Nousin sängystä pumppaamaan rintaa tyhjäksi, kun ajattelin että on vaan kerääntynyt maitoa. Pumppuun sain ehkä 10ml ja totesin että tissi on aivan kivikova ja kuuma. Pohdin rintatulehdusta, mutta punoitusta tai kuumetta ei ollut. 

Otin särkylääkkeen ja lämmittelin kaurapussia. Särkylääkkeestä huolimatta kuume oli pian vähän yli 37 ja puolessa tunnissa yli 38. Aamulla kuumaa suihkua, hierontaa ja kaikki muut kevätjuhlaliikkeet, mutta ei auttanut. Onneksi sain samalle aamulle ajan terveyskeskukseen ja sain antibiootit.

Mistään hieromisesta tms. ei tuntunut olevan apua ennen kuin antibiootti alkoi vaikuttaa. Kaksi päivää meni kuumeessa joka sahasi ylös ja alas, kolmantena päivänä oli vielä aamulla kuumetta, mutta illalla alkoi olla normaalimpi olo. Tällöin myös hieronnasta, kaurabussista, geelityynyistä ja käsin pumppaamisesta (pumpulle ei herunut vieläkään) alkoi olla pikku hiljaa apua,

Yleinen ohjeistus on, että rintatulehduksen aikaan ei saisi antaa vauvalle lisämaitoa, vaan sitkeästi imettää. Me tehtiin tässä(kin) niin kuin itse parhaaksi nähtiin, ja Pirpana sai joka päivä pienen annoksen korviketta tai pakkasesta sulatettua ämmää. Sitkeästi kyllä imetin kipeästäkin rinnasta, mutta kun se kipeä rinta antoi parikolme päivää huomattavasti vähemmän maitoa kuin toinen, niin väkisinhän siinä nälkä tulee, toimiva tissi kun ei heti päässyt tietenkään mukaan niin että olisi salamana alkanut tuottaa enemmän maitoa.

Nyt on viimeinen päivä antibioottikuuria, ja imetys on jo koko viikon jatkunut normaalina. Rintatulehdus sattui ensimmäiseen tiheän imun kauteen, joten en ihan tiedä, mitä johtui mistäkin, ja kyllä aikamoisia turhautumisen ja tietämättömyyden tunteita käytiin läpi, mutta selvittiin. Koko tämän viikon Pirpana olisi asunut tissillä, ja sohvan nurkasta ei juurikaan ole päässyt pois. 

Kun pahin alkoi olla ohi, ja maito taas nousta tulehdusrintaan, joka oli jo pahimmat jumit ja pahkurat luovuttanut, heräsin yöllä tuttuun kivun ja kivistyksen tunteeseen. Jostain syystä tässäkään kohtaa en herunut pumpulle (eikä muuten vieläkään, vaikka tulehdus on ohi jo. Toisesta rinnasta saatan pumpata 70ml tuosta vaan), joten käsin tyhjensin sitten koko rinnan, ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa ole enää ollut, ja maitoa tuntuu riittävän normaaliin tapaan.

Meillä korvike ei ole kirosana, eikä pulloruokinta maailmanloppu. Mun mielestä on vain söpöä että isäkin saa osallistua ruokailuun. Toki minimissä varsinkin näin alussa pyritään pulloruokinta pitämään ja tiedostan sen mahdolliset huonot puolet, mutta vaikka tehtiin vastoin ohjeistusta lisäruuan kanssa, niin ei meillä ainakaan kukaan eikä mikään mennyt piloille. Toki varmasti kannattaa pitää lisämaidon ja pulloruokinnan määrä mahdollisimman pienenä näin alussa kun kaikki vasta opettelee.