Synnytys ja sen jälkeinen osastoruoka

Ei, en ala sen yksityiskohtaisempaa synnytyskertomusta julkisesti nettiin kirjoittaa, hieman liian intiimi tapahtuma koko kansalle jaettavaksi.

Lauantaina 23.2. lähdimme vähän ennen puoltayötä synnärille. Päivällä oltiin käyty saunassa ja kävin kepeillä klenkkaamassa pienen lenkin muiden mummojen kanssa (naapurissa on vanhusten hoitoyksikkö). Seitsemän aikaan alkoi supistelut vartin välein, puoli yhdeksän aikaan niitä tuli jo 3-4 minuutin välein, joten päätimme lähteä ainakin näytille.

Synnärillä olimme klo. 23.50, ja täytyy sanoa että tarkan markan vahtijan olisi kannattanut kärvistellä vielä 10 minuuttia kotona: VSSHP laskuttaa ihan koko ajasta, eli kun menimme kymmentä vaille puoliyön, niin koko vuorokaudelta laskuttavat. Meillä se ei toki ole omasta kukkarosta pois koska asuinkuntamme sponssaa synnytyksen, mutta kyllähän se vähän nauratti kun poliklinikkalasku tuli.

Reilun 12 tuntia ja kolme kätilöä kärvistelin ennen kuin su 24.2. Pakkaspirpana (joka ei pakkasta nyt sitten ole nähnytkään), syntyi kauniiseen keväiseen auringonpaisteen aamupäivään.

Pirpana ja iskä synnytysvuodeosastolla

Synnytysvuodeosastolta pääsimme torstaina aamulla, oltuamme yhden ylimääräisen yön osastolla Pirpanan painontippumisen myötä. Paino lähti kuitenkin nopeasti nousuun ja neiti kerää hyvin painoa.

Synnytysvuodeosaston henkilökunta oli aivan ihanaa ja meistä pidettiin ihan älyttömän hyvää huolta.

Keittiö sen sijaan ei pitänyt meistä huolta. Salissa sain aamupalan synnytyksen jälkeen toiveiden mukaan toteutettuna, mutta vuodeosastolle päästyämme mulle tarjoiltiin 12 tunnin (15 tunnin jos lasketaan kotona oltu 3-4 min supisteluväli mukaan) urheilusuorituksen jälkeen ruuaksi kukkakaalisosekeittoa. Ei edes raejuustoa, pelkkä paha hiilaripommi siis.

Päivien myötä selvisi, että ei tämä edes ollut mikään poikkeus, vaan sairaalan ruoka oli todella hiilaripitoista, lähes joka päivä jompi kumpi ruoka oli proteiiniton (puuro, sosekeitto tms.). Jos tuolla ruualla pitäisi toipua ja vahvistua niin synnytyksestä, traumasta kuin kroonisesta sairaudestakin, niin huhhhuh. Talo täynnä terveydenhuollon ammattilaisia, joukossa varmasti mm. myös ravitsemusterapeutteja, ja ruoka tuollaista.

Onneksi osastolla oli jääkaappi sekä omia eväitä varten, että jääkaappi mistä sai hakea leipää, jogurttia yms. Muilla kuin synnytysvuodeosastoilla näin ei kuitenkaan ole, jolloin ravitsemus jää kyllä hyvin hataraksi. Ai niin, sekä lounaan että päivällisen kyljessä oli kyllä aina joku sokerijälkiruoka. Itse ainakin vaihtaisin mieluusti toisen näistä esim. salaattiin tai tuoreisiin kasviksiin, joita en sairaalassaoloaikanani nähnyt.
Siippa kiikutti joka päivä jotain ruokaa, hedelmiä ja herkkuja osastolle, ja niillä jaksoi paljon paremmin kuin perunamuussilla ja höyrytetyillä porkkanoilla.