Vauvan kanssa ravintolassa

Päätettiin lähteä tuon kuusiviikkoisen kanssa ravintolaan viime viikonloppuna. Ravintola valikoitui sen mukaan, että äiti halusi ei-kypsän naudanpihvin, se kun oli ehkä ainut ruoka-asia josta koki että piti raskausaikana luopua. Meidän lemppariravintola on melko ahdas varsinkin viikonloppuisin kun on paljon porukkaa, joten ajattelin kysyä, onko heillä tilaa jos tulemme vaunuilla. Samaan aikaan sattuikin SYÖ-viikot, joten vastasivat että muuten kyllä, mutta heillä on täyttä ja kiirettä kampanjaviikolla, joten saattaa olla haastavaa löytää tilaa vaunuille.

Ehdotin että tulemme pelkän turvakaukalon kanssa, ja he toivottivat tervetulleeksi.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että vauvan kanssa pitäisi pystyä menemään (lähes) mihin vain, mutta toisaalta tuen ravintolan (tai minkä tahansa paikan) oikeutta valita asiakkaansa. Jos ravintola haluaa viikonlopun alkuillasta profiloitua selkeästi vaikkapa aikuisen väen olutravintolana, sillä on oikeus siihen. En myöskään ehdoin tahdoin halua tällä energiamäärällä lähteä paikkaan, jossa ei olla valmiita ottamaan vauvoja vastaan. Tällä ravintolalla on kuitenkin vessassa hoitonurkkaus, että arvelin vauvojen olevan tervetulleita.

Esimerkkinä tästä ravintolan oikeudesta valita aikuisasiakkaita: The Riff -baarin (The 69 Eyesin Jussin rokkirafla) facebook-sivulla oli joskus mielensäpahoittanut asiakaspalaute, kun äiti, isä ja kaksi lasta olivat viikonloppuillalla olleet kävelyllä ja päättäneet käydä limsalla. The Riff oli ollut ensimmäinen vastaan tullut baari, joten olivat menneet sinne, ja sitten pahoittaneet mielensä kun oli ohjattu seuraavaan, lapsiystävällisempään paikkaan. Miksi ihmeessä sä haluaisit viedä lapset limsalle paikkaan, jossa viereisessä pöydässä (karrikoidusti) kiroillaan kännissä Jack Danielsin kanssa. Jos heille olisi ne limsat myyty, olisi varmaan annettu palautetta siitä, että ei kerrottu millainen paikka on kyseessä. Jos ravintola ei siis halua että sinne tullaan pienten vauvojen tai lasten kanssa, siihen yleensä on joku muu syy kuin silmitön lapsiviha.

Äitin ja iskän jälkiruoka, voitte arvata kumpi on kumpi. :)

Kun keittiöstä tuotiin tuo suklaakakku-jäätelö, siinä oli kaksi lusikkaa.

Nauroin tarjoilijalle että se on kyllä kokonaan minulle, minähän en suklaakakkuani jaa,

ihan kaikella rakkaudella.

Pirpana jaksoi hienosti reissun ajan. Pääruuan aikana taisi tulla tylsyys kaukalossa kökkimiseen ja hän istui hetken sylissä, siipan pilkkoessa mun pihvin niin että pystyin syömään pelkällä haarukalla. Jälkiruuan aikana taisi iskeä annoskateus ja tuli pieni kiukku, joten Pirpana sai sitten myös oman annoksensa omasta hanastaan.