Apocalyptican kirkkokonsertti

Rokkimama oli vapaalla, tällä kertaa vähän erilaisessa ympäristössä: Naantalin vanhan birgittalaisluostarin kirkossa. Ei toki ollut ensimmäinen kerta Apoa kirkossa, mutta ensimmäinen koko bändin kokoonpanolla. Aiemmin olen ollut Turun tuomiokirkossa Pertun ja Mikon, sekä Pertun ja Ville Matjeveffin konserteissa.

Ylipäänsä kirkko on hieno konserttipaikka, vaikka en kirkosta instituutiona tai sen edustamasta uskonnosta niin välitäkään. Naantalin kirkossa kun matka konserttipaikalle ja pois kulkee hautausmaan halki, niin onhan siinä tunnelmaa.

Olen aina pitänyt eniten Apocalyptican rauhallisemmista biiseistä: Farewell, Ruska, Bittersweet jne. Tämän vuoksi olikin erityisen hienoa kun kirkkokonserttiin (joka oli osa Apocalyptica plays Metallica by four cellos -kiertuetta) oli valittu myös rauhallisempia biisejä: Unforgiven, One, Nothing Else Matters. Oli myös hieno kuulla samoja biisejä neljälle sellolle sovitettuna, joita on ennen kuullut kolmella sellolla.

Perttua nauratti vetää kirkossa Creeping Death, joka toimitettiin hevinyrkkeineen päivineen. Eicca epäili, mahtaako kaikille kuulijoille Metallica ja täten alkuperäistuotanto olla tuttuja.

Muutama vuosi sitten, kun olin ekassa nykyisen työni mukaisessa harjoittelupaikassa, tapasin ihmisen, jonka kanssa oli käyty samoilla keikoilla, mutta yksin, kun molempien kaveripiiri koostuu kevyemmän musiikin ystävistä. Siitä hetkestä lähtien onkin sitten käyty yhdessä keikat, ja vain fanityttö ymmärtää fanityttöä.

Kun viimeisen biisin, Nothing Else Mattersin, soidessa nojaat ystävääsi, molemmat kyynelehtien, jaat jotain niin ainutlaatuista, ettei sitä kukaan toinen oikein pysty ymmärtämään.

Perttua huoletti, jos risti kääntyykin yht´äkkiä ylösalaisin, kuten Manaajassa.