Pakkasenpuremaa - äitiyslomalla

Vauvaa naurattaa ihan jumalattomasti, kun tekee ns. pieruääniä. Pieruhuumori on siis kova juttu ihan iästä riippumatta. Hän taitaa olla myös kakkahuumorin ystävä: eräänä keskiviikkona, kun olimme juuri tulossa pyllypesulta ja olin nostamassa Pirpanaa hoitopöydälle, päätti hän huumortyttönä esittää oman erikoisuutensa kakkahuumorista, ja päästeli lattialle. Minullahan riitti huumorintaju. Nostin vauvan hoitopöydälle, ja kurotin ottamaan puhdistusainepullon, jotta saan lattian pyyhittyä. Tämän kahden sekunnin aikana Pirpana ehti potkaista päivän vaatekertansa lattialle, suoraan sen itsensä päälle. Ei varmaan tarvitse sanoa, että päivän huumori ei suinkaan ollut tässä. Ajaessani ystävän luota kotiin Pirpana teki vielä niskakakat turvakaukaloon. Tämän postauksen inspiraationa on ollut vanha koulutoverini Minna Mänttäri, joka kirjoittaa sujuvan tyylikkäästi vaikka kakasta ja vaati parempaa kohtelua  kohdunkauloillemme . Oma suoritukseni ei silti ollut ehkä aivan yhtä

Pitkä aika edellisestä postauksesta. Ei voi millään mielikuvituksella sanoa että minulla olisi ollut kiire, mutta jotenkin sitä vain aika menee siivillä joka päivä, ja mihinkään "ylimääräiseen" ei ole aikaa. Pirpana ei oikein ole viihtynyt kuin sylissä, eikä juurikaan nuku päiväunia. Nyt on alkanut viihtyä myös sitterissä, leikkimatolla tai sohvalla mun jalkojen "välissä", niin jotain vähän ehtii tehdä. Tosin vieläkään ei viihdy yksin, vaan palautetta tulee jos yrittää vaikkapa ruokaa käydä lämmittämässä ilman häntä. Niinpä kannan sitteriä sitten mukanani keittiöön tai vessan ovelle. :) Aamulla käytiin hakemassa rota-"rokote" ja Pirpana on nyt nukkunut sen jälkeen parisen tuntia. Tuo ei ikinä nuku noin pitkiä päikkäreitä, vaan vartin silloin ja toisen tällöin, senkin yleensä sylissä ja herää heti jos yrittää laskea kehtoon tai sitteriin. Ne pienet vartit menee sitten syömiseen tai pyykinpesuun yms. välttämättömämpään kuin blogi. Toivottavasti nyt eh