Pakkasenpuremaa - äitiyslomalla

Tänään on eräpäivä. Ja mitään ei tapahdu. Jos joillekin ihmisille tarttis asentaa puhelimeen alkolukko, niin mulle tarttis vissiin asentaa tänne yölukko. Viime yönä taas kun valvoin (ma-ti unta 04-11 ja viime "yönä" 08-11) niin kirjoitin tänne aika tulikivenkatkuisesti, kuinka sieltä ja syvältä tämä odottelu on. Vaikka totta joka sana mitä kirjoitin, niin ehkä sen voisi sanoa vähän rakentavamminkin, kuin mitä se teksti oli. Ehkä julkaisen samasta aiheesta joskus vähän myöhemmin, jäsennellymmin ja toimitetummin. On noissa yövalvomisissa toki se hulvaton puoli, että yleensä keksin sitten tehdö pois jotain, mitä olen lykännyt: yksi yö siivosin keittiön kuiva-ainekaapit, toisena taas siivosin vessat yms. Nyt ei enää vaan oikein pysty juuri touhuamaan, joten viime yönä lämmitin saunan ja saunoin kolmen aikaan aamuyöllä. Mutta tosiaan, oikein mitään ei tapahdu.  Selkä on ollut niin kipeä, että olen epäillyt etten erota mahdollisia laimeita ennakoivia tai harjoitussupistuksia

Helmikuisten facebookissa muutama äippä teki keskosten turvalonkeroina tutuksi tulleita pehmomustekaloja omille ja muiden lapsille. Minä halusin myös!! Sain pari ohjetta, ja eilen päätin että nyt minä teen sellaisen, kun sain tilaussukat pois käsistäni. Nooh, eipä taas ollutkaan niin helppo: en hahmottanut kirjallisia ohjeita yhtään enkä päässyt edes alkuun. Tiesin, ettei kyse ole siitä, ettenkö osaisi, vaan siitä etten vain ymmärrä. En sitten tiedä, kumpi on pahempi: se ettei osaisi, vai se että on niin tyhmä ettei ymmärrä. :) Siippa ajatteli että alku on samanlainen kuin pehmo-cthulhuissa, ja haki YouTubesta video-ohjeet alkuun pääsemisestä. Joo, alkuun pääsin, mutta en paria kerrosta pitemmälle. Kärsivällisyys on jokseenkin ameeban tasolla tätä nykyä (ei sillä että se normaalisti juuri sen korkeampi olisi) joten homma jäi kesken. Yöllä en saanut kuitenkaan unta, ja aamuyöllä kaivoin YouTubesta Turvalonkeron video-ohjeen . Ohje on ihan idioottivarma, eikä siinä pitkään menny

Lähdettiin vauvahommaostoksia suunnittelemaan sillä mielellä, että mahdollisimman paljon ostetaan käytettynä. Kaikessa muussa, paitsi vaatteissa tämä on onnistunut todella hyvin. Vaatteita on tullut ostettua myös uutena, kun ovat vaan olleet niin tajuttoman söpöjä. Käytettynä ostamiseen on ollut kolme syytä. Se, että on aika hölmönhommaa maksaa isoja summia tavaroista, jotka ovat käytössä suhteellisen lyhyen aikaa. Joo, uutena ostetussa on helposti parempi jälleenmyyntiarvo, mutta kun löytää käytetyn mallia hyvä ja halpa, niin jo ostohinta saattaa olla pienempi, kuin mitä sen uuden tavaran arvon lasku on. Ja kyllä käytetynkin voi saada myytyä seuraavalle hintaan, jolloin prosentuaalinen palaava raha ei uudessa olisi ollut juuri sen parempi. Toinen syy oli ekologisuus: miksi ostaa uutta, jos saa käytetyn? Kolmas (ehkä jopa omasta mielestä tärkein) syy oli mun ronkeli maku. Kaikki vauva-etuliitteellä myytävä on niin pirun hempeää, pastellista, vaaleaa ja herkkää, että voi yök

Maanantaina sain jonkun hörhöhepulin ja hain kirjahyllystä Suomen kansan muinaiset loitsurunot  ja hain esiin pari aukeamallista synnytysloitsuja. Pitäisköhän tuo saman tien pakata sairaalakassiin, niin Siippa voi pistää loitsien kesken kaiken. Siinä olisikin kätilöllä ihmettelemistä. Aiemmin sain myös ystävältä vinkin että sammakon nieleminen kesken toimituksen saattaa auttaa. Sammakko siis taskuun. Tiistaina oli vyöhyketerapia, jossa stimuloitiin synnytykseen liittyviä heijasteita. Jaloissa ja käsissä oli myös akuneulat. Neuloja piti pyörittää vähän enennän kuin ns. normaalisti, että ottivat kunnolla kiinni. Ilmekään ei tietysti värähtänyt, ja Reetta sanoikin että mulla taitaa olla tavallista korkeampi kipukynnys. Tieto ei sinänsä ollut uusi, olen aina pitänyt kipukynnystäni aika korkeana, mutta oli se kiva kuulla joltain muulta viikkopari ennen synnytystä. Keskiviikkona olin vielä jäsenkorjauksessa. Ei pitänyt enää tässä vaiheessa lähteä ajamaan tunnin matkan päähä

Teinistä lähtien on musiikki ollut äärimmäisen tärkeää. Jostain syystä lemppareiksi on aina valikoitunut kotimaisia bändejä. En ole varma miksi, mutta luulen että se liittyy siihen, kun yläasteikäisenä pääsi nettiin vain kerran viikossa kun kävi äidin työpaikalla, ja suurin osa bändijutuista tuli luettua Suosikista, tai vähän myöhemmin Suomi Finland Perkele -magazinesta, joissa oli tietenkin lähinnä kotimaisista bändeistä juttua. Kotimaisiin bändeihin tykästymisessä oli tieysti myös se hyvä puoli, että niitä näkee livenä paljon helpommin ja useammin kuin ulkomaisia bändejä. Ja ne livekeikat, ne on koko tämän jutun paras puoli! Moni ystävä ihmettelee, miksi jaksan käydä katsomassa samoja bändejä uudelleen ja uudelleen, ja aina selvinpäin, oli sitten klubikeikka tai festarit. Meinasin selvittää tähän, miksi keikoilla käyn, mutta siitä tulisi niin pitkää jaaritusta, että ainakin tällä erää saa nyt jäädä. Keikat ovat kuitenkin se hetki toisessa todellisuudessa, irtautumista kaikes

Neuvolassa sanottiin varmaan kuukausi sitten, että sairaalakassia vois alkaa jo pakkailla. Äääh, en mä vielä. Ajatus tuntui oikeasti aika kaukaiselta. Lisäksi ajattelin, että jos kassin pakkaa liian ajoissa, menee varmaan ainakin kaksi viikkoa yliajalle. Jos jätän kassin pakkaamatta, niin ehkä lähtö tulisi aikaisemmin, koska ei ns. ole valmistautunut? Vähän sellaisella Murphyn logiikalla, eh? Tässä pari viikkoa ennen laskettua aikaa ajattelin kuitenkin, että ehkä sen voisi Pirpanan osalta pakata jo. Viikon verran kyllä olen jo pinnasänkyyn kerännyt vaatetta kasaan. Tänään Pirpanan lakanoita ommellessa tuli tarve mitata peitto, joten sänky piti tyhjentää, jotta pääsin käsiksi peittoon. Odottakaas muuten, kun näette ne lakanat! Muka-erilainen mutsi pääsi vauhtiin. Mieluista reunasuojaa pinnasänkyyn sekä lakanoita ei löytynyt, kaikki kun oli niin hempeää, joten päätin tehdä itse. Meni kyllä vähän tein itse ja säästin -osastolle... Sairaalakassista olin ajatellut, että mennään m

Olen pitkään halunnut rakentaa oman shamaanirummun, mutta vuorotyö on sotkenut tätäkin suunnitelmaa. Kun pyydettävien viikonloppuvapaiden määrä on kuitenkin rajattu, ja keikat ovat ykkösprioriteetti, on homma vain jäänyt. Syksyllä vieruskaveri rumpupiiristä bongasi tämän kurssin, ja ilmoittauduin saman tien, kun laskin että olen jo äipällä (eli ei tartte vapaatoivetta), mutta todennäköisesti en vielä synnärillä. Oli kaikinpuolin ihan mahtava kurssi. Olin kuvitellut rummunrakennuksen olevan paljon vaikeampaa ja monimutkaisempaa, mutta se oli yllättävänkin yksinkertaista. Koristelu oli epäluovana ihmisenä vaikein osuus, mutta olen silti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Rumpukapulassa on koristeena kolvattuna äärettömyys sekä auringonkehriä. Lisäksi ripustin roikkumaan ensimmäiseltä lapinreissultani ostamani jo hajonneen rannekorun luunkappaleet, sekä Madeiran häämatkalta ostetusta rannekorusta laavakivipalloja. Rummun koristukset ovat sujuvasti ja eklektisesti

Pitkästä aikaa tein villasukkia itselle, toiset tosin jo ennen joulua. Aika harvoin tulee tehtyä itselle, monille ei kuitenkaan oikein ole käyttöä. Siipalle tulee tehytä paljon, koska tämä käyttää talvella villasukkia joka päivä töissä, kulutus on siis kovaa. Roskiinhan niitä kaikkein vanhimpia, kuluneimpia, huopuneimpia ja parsitumpia ei saisi millään heittää, joten usein kun teen hänelle uudet, heitän enempivähempi salaa jonkun kärsineemmän parin pois. :) Paljon tulee tehtyä myös kavereille. Parisen vuotta sitten katselin kun työkaveri teki sukkaa, jonka varsi oli valepalmikkoa. Se jäi takaraivoon mietintään, työkaveri kun vakuutteli että helppoa on. Olen kuitenkin tosi huono opettelemaan mitään uusia kudontajuttuja: vaikka olen monessa asiassa pitkäpinnainen, niin uusien asioiden opettelu ei kuulu hyveisiini. Jos ei heti onnistu, niin hanskat tippuu aika nopeasti. Tai vaikka onnistuisi, mutta työn jälki ei heti ole hyvää, niin antaa olla saatana. Lisäksi en vain ymmärrä n

Tänään kävin hoitamassa asiaa, jonka tiesin nostavan verenpainettani. Ja varmaan stressin takia sokereitakin. Ilmankos itse asiassa aamupalan jälkeinen arvo olikin normaalia korkeampi. Kävin nimittäin ostamassa imetysrintsikat. Minut tuntevat tietävät, että en ole sitten teinivuosien mahtunut ns. tavallisten kauppojen rintiskoihin, vaan mun täytyy asioida alan liikkeissä ja alle 50 euron en liivejäni koskaan saa. Olin siis varautunut siihen, että operaatio kiristää hermojani. Olen tottunut siihen että joudun maksamaan isoja summia rintsikoista, ja olen valmis maksamaan monta kymppiä hyvistä imetysliiveistä. En kuitenkaan halua ostaa niitä ennen kuin tiedän, että imetys lähtee käyntiin ja onnistuu. Turha ostaa ns. varmuuden vuoksi 80 euron tavaraa, mille ei ehkä olekaan käyttöä. Tavallisten kauppojen kokoluokka loppui kuitenkin siihen, että kaikkein suurin koko oli nyt vain aavistuksen verran iso. Eli siinä kohtaa kun maito nousee, ne ovat auttamattomasti liian pienet. Noh, jot