Raskausdiabetes, osa 2.

Osa 2, eli kyllä, ei vai ehkä?

Mikä sopii ja mikä ei? Mitä voi syödä vähän ja mitä paljon? Mitä ei yhtään? Tämä kaikkihan vaihtelee yksilöllisesti, ja alla oleva on vain minun kokemukseni. Muistutan taas, että minulla ei ole terveydenhuollon koulusta tai osaamista, vaan alla oleva on täysin tavallisen ihmisen huomioita.

Sokeritauti nimenmukaisesti sanookin, että sokerit on eiei. Tämä ei tarkoita vain karkkia, jäätelöä, keksejä ja leipomuksia, vaan kaikkea missä on sokeria joukossa. Itse olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen silloin tällöin pystynyt syömään Pätkiksen ilman, että sokeri on noussut yli rajan.

Neuvolasta saa mukaansa verensokerimittarin ja tykötarpeet, joilla seurataan verensokeria.

Itse aloitin joka toinen päivä mittaamalla aamun paastosokerin, sekä

tunti aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen.

Sokeria on myös hedelmäsokeri, eli eiei. Kuitenkin olisi tärkeä syödä vähän hedelmää ja marjoja, koska niistä saa myös hyviä juttuja. Desilitra marjoja puuron kanssa tai pieni (mutta vain pieni, ns. tavallisen kokoinen on liikaa) omena jälkiruuaksi on ollut ok. Omenan kanssa on kuitenkin täytynyt aina miettiä, mitä ruuaksi syö silloin jos haluaa sen omenan jälkkäriksi syödä: tällöin ei ruoka ole saanut sisältää mitään, mikä saattaa ehkä aiheuttaa sokereiden nousun.

Sokeria on myös ns. nopeat hiilarit, eli mulle pahimpana vehnä. Täysjyvävehnää olen pystynyt syömään, joten pastasta ei onneksi ole kokonaan tarvinnut luopua. Tavallista vehnäjauhoa ei saa olla missään, ei edes vähää, ei kestä yhtään. Nopeita hiilareita tuntuu olevan kaikki tuotteet pullollaan.

Samoin lisättyä sokeria on kyllä joka paikassa. Maustetut jogurtit ja rahkat, mehut, mehukeitot, puurot, murot ja vaikka mikä on näiden kahden vuoksi pitänyt jättää pois.

Sormenpäähän reikä, pieni tippa mittaliuskaan ja arvot ylös.

Kynä totta kai sävy sävyyn seurantavihon kanssa.

Juurekset on olleet kaikki ok, niiden kanssa en ole ylityksiä saanut aikaan. Rasittavinta on ollut ehkä se, että oikeastaan mitään ei voi syödä paljon, ja kaikkea tarttis syödä kuitenkin vähän. Lautasella onkin usein tosi montaa erilaista juttua, mikä vaatii tietty vaivaa ja aikaa.

Suurena apuna on ollut Facebookin Raskausdiabetes - Vertaistukiryhmä, josta on saanut vinkkiä erityisesti siinä kohtaa, kun ruokavalio on luisunut tosi yksipuoliseksi. Maalaisjärkinen, avulias, järkeväsääntöinen ja lämminhenkinen vertaistukiryhmä on ollut suureksi avuksi myös silloin kun eniten ärsyttää.

Missään vaiheessa en ole laskenut hiilihydraatteja (joita saa syödä vain tietyn määrän), aika nopeasti sitä oppi minkä verran esim.

Mitä sitten voi syödä tauhassa? No aika paljon kuitenkin, vaikka aluksi tuntui, ettei mitään.

Leivät olen korvannut ruisleivällä, myös kauraleipää kestää syödä jonkin verran, kunhan joukossa ei ole sitä vehnää. Ruisnäkkileipä on ollut ihan superhyvää vaihtelun vuoksi, myös hapankorppu on kiva välipala.

Valkoista pastaa meillä syötiin muutenkin vähän, nyt kaikki korvattiin täysjyvällä. Riisiä vähän lisäkkeenä, mutta riisipuuro oli eiei. Uutena suosikkina riisin ja pastan rinnalle on tullut ohra. Pastassa on yllättävänkin vähän vaihtoehtoja kaupassa, monessa muka-täysjyvässä on tavallista vehnä/durumjauhoa joukossa.

Kaikki kasvikset on olleet jees ja on voinut syödä rajatta, juureksissa vähän täytyy määriä seurata, mutta ylityksiä en ole saanut niilläkään aikaan.

Mehukeitot ja mehut vaihdoin sokerittomiin, vaikkakin makeutusaineiden aiheuttama sivumaku on aika paha.

Aluksi söin kaurapuuroa, mutta sitä pitää syödä hyvin maltillisia määriä. Sitten vaihdoin kaura-ruispuuroon. En siis pidä ruispuuron mausta, siksi en kokonaan siirtynyt siihen. Kun totuin kaura-ruispuuron makuun, tein oman mixin jossa on kolmasosa kauraa ja loput ruista. Porttiteoria on siis pätevä.

Jogurtit ja rahkat vaihdoin sellaisiin, joissa ei ole lisättyä sokeria. Aluksi suosikki oli Skyr, mutta nyt kun on ollut vähemmällä sokerilla, ne maistuvat järkyttävän makeilta, hyi olkoon. Nyt suosikkeja ovat Lindahlsin sitruuna-lime ja mustikka-vanilja (mietoja eivätkä makeita) sekä Valion ProFeel vadelma-punaherukka. Kaikkia edellä mainittuja tuoteperheiden tuotteita ei todellakaan voi syödä, niissä on eri määriä sokereita. Mulla on ollut nyrkkisääntönä, että jos sokeria on alle 4g/100g niin elimistö kestää sen. Ja tuo sokeri ei siis ole lisättyä valkoista sokeria.

Sokeri vai makeutusaineet? Kumpikaan ei ole tietenkään vauvalle hyväksi. Tutkimustuloksia löytyy molemmista sekä puolesta että vastaan. Itse valitsin ennen diagnoosia sokerin. Radin jälkeen en kuitenkaan pitänyt vaihtoehtona sitä, että olisin jättänyt pois kaiken sokerisen, korvaamatta sitä sokerittomilla. Tässä kohtaa on ollut ns. pakko mennä makeutusaineilla, koska sokeri olisi sekä minulle että vauvalle suurempi paha.

Makeutusaineita tulee lähinnä mehukeitosta, vähän mehusta ja limsoista, sekä aika paljonkin maustetuista rahkoista.