Raskausdiabetes, osa 3.

Osa 3, ehkä jopa viimeinen osa. Teemalla kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä missään ole kuitenkaan logiikkaa. Nämä ovat vain omia huomioitani, eivät välttämättä missään linjassa terveydenhuollon kanssa, eikä minulla edelleenkään ole mitään pätevyyttä neuvoa ketään.

Kun sain radi-diagnoosin, oli se maailmanlopun tuomio. Koska olen suorituskeskeinen perfektionisti ja kontrollifriikki, päätin saman tien että tämähän kuitenkin hoidetaan, ja minähän voitan yhdet saamarin sokeriarvot. Neuvolan seurantavihkoseen ei mahtunut arvojen lisäksi oikeastaan ollenkaan muistiinpanoja, ja ensimmäisen kuukauden pidin kahta vihkoa. Toiseen merkitsin arvojen lisäksi ison osan syömisistäni, sen mikä nostaa tai ei nosta sokereita, paljonko olen nukkunut tai ollut nukkumatta jne.

Neuvolan seurantavihko, joka suppealla tilallaan ei miellyttänyt

rouva perfektionistia. Sittemmin olen siirtynyt yhden vihon taktiikkaan,

ja tämä vihko on riittänyt seurantaan

Tämä laajempi päiväkirja sen vuoksi, että halusin päästä mahdollisimman hyvin perille siitä, että mitä voi ja kannattaa syödä. Halusin saada myös selkeämmän kokonaiskuvan siitä, miten eilen syöty vaikuttaa vielä tähän päivään ja saako samasta ruuasta eri arvon riippuen siitä, miten hyvin tai huonosti on nukkunut. Lisäksi kiinnosti yövuorojen vaikutus sokereihin.

Pari kuukautta pidin kahta vihkoa, sillä halusin kirjata ylös paljon enemmän

kuin mitä nauvolan vihkoon mahtui. Samaan aikaan sain luvan vähentää

mittaamista, sillä sokerit ovat pysyneet niin hyvänä.

Kuukauden perusteella näyttö oli melko kiistaton: unen vaikutus sokereihin on iso. Mitä paremmin nukut, sitä paremmin sokerit pysyy alhaalla. Kun ei nuku, täytyy ruuan sisältö katsoa vielä tarkemmin. Tosin luulen, että minulla tässä helpotti se, että olen koko elämäni tehnyt vuorotyötä, jolloin kroppa on ehkä tavallaan tottunut unettomiin öihin ja kausittaiseen vähään uneen.

Myös ruokarytmi ja yleinen linja vaikuttaa: mitä pitemmäksi ruokailuväli venähtää, sitä helpommin ja korkeammalle sokerit ruokailun jälkeen nousevat. Jos jostain syystä ateriaväli venähti, pitää miettiä normaalia tarkemmin syömisensä.

Myös yleinen dieetissä onnistuminen on vaikutanut: kun muuten pysyy homma hanskassa, voi pitää satunnaisesti herkkupäiviä ilman, että sokerit nousevat katastrofaalisen korkeiksi. Kun muuten syön niin kuin pitää, voin silloin tällöin syödä Pätkiksen ilman, etttä raja tulee vastaan.

Suurin merkitys oli kuitenkin stressillä. Stressi pahentaa radia, ja saa sokerit nousemaan. Teen melko stressaavaa työtä, mutta koska kahden viikon sairausloma ei vaikuttanut arvoihin, ajattelin että ei päde minuun.

Sairausloman aikana kuitenkin päätin, että jäljellä olevat kaksi viikkoa otan rennommin: en enää suorita 110 lasissa, huolehdi kaikesta ja ota ylimääräistä vastuuta, vaan voin jo alkaa jäähdytellä. Ja tadaa,: satunnaiset ylitykset ja selittämättömät lähes-ylitykset (eli kun on syönyt jotain minkä ei pitäisi nostaa arvoja, mutta nosti kuitenkin) hävisivät kokonaan.

(Varhennetun) äitiysloman alkaessa oltiin tilanteessa, missä sain vähentää mittauspäiviä, koska arvot olivat niin hyvät, eikä edes läheltä piti -tilanteita ollut. Esimerkkinä: joulupäivänä söin ruuan (joka oli radilaiselle täysin sopivaa) päälle 100g suklaata ja neljä isoa joulupiparia, joissa oli ihan hervottoman paljon sokerikuorrutetta päällä. Sokeriarvo oli 6.9 (raja-arvo 7.8) eikä edes kostautunut seuraavana päivänä, vaan seuraavan päivän korkein arvo oli 6.6.

En maallikkona keksi tälle mitään muuta selitystä kuin sen, että yleinen stressitaso oli laskenut ja ruokavalio muuten kunnossa, niin silloin kroppa pystyy käsittelemään tällaiset satunnaiset herkkuhetket. Helppoa se stressittömyys ei ole: jokainen radilainen tietänee sen tunteen kun neuvolasta sanotaan että ei saa stressata, mutta että kyllä nämä arvot tarttis saada alas nyt heti.

Liikunnan merkitystä niin diabeteksen kuin raskausdiabeteksen hoidossa korostetaan, sillä liikunta lähtökohtaisesti auttaa kroppaa käsittelemaan sokereita ja saa arvot alemmas. Itse en tätä kovin paljon testannut, sillä olen ollut niin käsittämättömän väsynyt, että en vain saa liikuttua. Unettomuuden pahentuessa energiaa on ollut luonnollisesti vielä vähemmän.

Sen vähän mitä testasin ja liikuin, niin en saanut huomattavia tuloksia. 20 min kävely on ihan maksimi mihin pystyn: sen jälkeen paitsi väsyttää niin ettei jalat nouse, supistaa niin paljon ettei kävelystä tahdo tulla mitään.