Raskausdiabetes, osa 1

Voi raskausdiabetes sentään.

Aiheesta tulee varmaankin useampi postaus, tässä niistä ensimmäinen, lyhyt yleisluontoinen puuskahdus. Alkuun totean, että minulla ei ole minkäänlaista terveydenhuollon koulusta tai osaamista, enkä todellakaan tiedä aiheesta terveydenhoidollisesti tai fysiolgisesti yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan tavallinen tallaaja. Näin kaikki kirjoittamani perustuu järkevien lähteiden ohjeisiin, sekä itse kokeilemiini asioihin.

Raskausdiabetes todetiin marraskuussa, rv 26. Paastoarvo ja kahden tunnin arvo olivat ok, tunnin arvo (eli ymmärtääkseni se joka yleisimmin ylitetään) ylittyi jonkin verran. Tämä oli mulle aika maailmanlopun diagnoosi, ja olisihan se pitänyt arvatakin, aivan hirvittävä sokeri- ja hiilarihiiri kun olen. Karkkipäivä mulla on melkein joka päivä, ja rakastan esim. vaaleaa leipää ja pizzaa. Söin aiemminkin paljon karkkia, mutta kun lopetin tupakoinnin vajaa seitsemän vuotta sitten, lähti homma ihan lapasesta. Paheiden määrä on vakio.

Minulla on ns. ruokavaliohoitoinen diabetes, eli ei lääkkeitä, vaan sokerit pyritään pitämään kurissa ruokavaliolla ja ateriarytmillä. Aluksi olin sitä mieltä että ihme pelleilyä, olisivat antaneet insuliinit että voi syödä vapaammin. Aika pian sitä kuitenkin ymmärsi että lääkkeetön ratkaisu on kuitenkin vauvalle parempi jos sen vain saa toimimaan. Nyt näyttää siltä että toimii, ja toivottavasti loppua kohden ei tarvitse ottaa lääkkeitä käyttöön. 

Sitä paitsi, musta ois varmaan tullut ihan kauhea insuliinin väärinkäyttäjä: kyllähän sitä vähän voi karkkia ja ciabattaa syödä, mä vaan pistän sitten vähän enemmän...

Kaikkein vaikeinta oli siis jättää pois karkit sekä nopeat hiilarit eli mm. kaikki missä on vehnää, sekä hedelmät. Diagnoosin saadessani minulla oli hillitön himo omena-rypälerahkaan, jossa oli edellisten lisäksi vaniljavaahtoa joukossa, koska pelkällä rahkalla olisi ollut liian happaman makuista. Määrät eivät olleet ihan pieniä, vaan päivässä saattoi hyvinkin mennä yli puoli kiloa. Alkuraskaudessa taas ahmin omenoita ihan hulluna. Nyt voi syödä yhden pienen omenan silloin tällöin.

Ajan kanssa asiasta on tullut vähän pienempi mörkö, mutta kyllä tää ihan joka päivä elämään vaikuttaa. Ruokarytmi ei ennen ollut ihan ohjesäännön mukainen, joten oli pakko opetella myös säännöllinen ruokailurytmi. Kun päivän kaikki tekemiset pitää aikatauluttaa ruokailujen ja verensokerin mittaamisen mukaan, saa ihan tavallista päivää aikatauluttaa kuin palaveripäivää töissä. Vuorotyö ei ainakaan ole helpottanut mitenkään: kun on peräkkäin esim. aamuiltavuoro ja kaksi iltavuoroa, täytyy jo aamuiltaa edeltävänä päivänä pohtia jälkimmäisen iltavuoron loppuun saakka joka ikine ruoka ja aamuväliiltapala ja tehdä ne valmiiksi.

Hyvinä päivinä pystyn suhtautumaan tähän positiivisesti: ehkä radista jää jotain myös raskaudenjälkeiseen elämään. Ehkä herkkujen syömisen saisi pidettyä kurissa, ja ruokavalion vähän terveellisempänä. Ja hyvänä puolena on se, että nyt rv 34 olen edelleen lähtöpainossa. Alun pahoinvoinnin aikaan laihduin, ja radin toteamisen aikaan olin nippa nappa kerännyt kilot takaisin. Radin jälkeen tippui kuitenkin taas pari kiloa, ja nyt aletaan olla lähtötilanteessa.