Eräpäivä

Tänään on eräpäivä. Ja mitään ei tapahdu.
Jos joillekin ihmisille tarttis asentaa puhelimeen alkolukko, niin mulle tarttis vissiin asentaa tänne yölukko. Viime yönä taas kun valvoin (ma-ti unta 04-11 ja viime "yönä" 08-11) niin kirjoitin tänne aika tulikivenkatkuisesti, kuinka sieltä ja syvältä tämä odottelu on. Vaikka totta joka sana mitä kirjoitin, niin ehkä sen voisi sanoa vähän rakentavamminkin, kuin mitä se teksti oli. Ehkä julkaisen samasta aiheesta joskus vähän myöhemmin, jäsennellymmin ja toimitetummin.
On noissa yövalvomisissa toki se hulvaton puoli, että yleensä keksin sitten tehdö pois jotain, mitä olen lykännyt: yksi yö siivosin keittiön kuiva-ainekaapit, toisena taas siivosin vessat yms. Nyt ei enää vaan oikein pysty juuri touhuamaan, joten viime yönä lämmitin saunan ja saunoin kolmen aikaan aamuyöllä.

Mutta tosiaan, oikein mitään ei tapahdu. 

Selkä on ollut niin kipeä, että olen epäillyt etten erota mahdollisia laimeita ennakoivia tai harjoitussupistuksia sieltä joukosta, kun koko alaselkä on superkipeä, ja se vetää koko lantion- ja vatsanseudun lihakset jumiin. Maanantaina hierottiin pahimmat jumit pois, ja vatsan alueen krampit hävisivät samalla.
Viime aamuyönä oli kuitenkin kolme lyhyttä, kivuliasta hetkeä, joka hiukan antoi toivoa siitä, että olisiko jotain ehkä tapahumassa sittenkin ennen maaliskuuta. Vaikka tänään onkin "vasta" laskettu aika, niin olen jo alkanut asennoitua niin, että maaliskuussa sitten käynnistettynä. Toivon kuitenkin, että tuo aamuöinen kipu (josta ei kyllä tarvinnut arpoa että onko tämä selkä vai kohtu) viittaisi siihen että Pirpana saattaisi alkaa laskeutua ja pää kiinnittyä. Toisaalta, se nyt taas ei tarkoita välttämättä yhtään mitään alta kahden viikon tapahtuvaksi.

Hyvä, että pahimmat jumit saatiin avattua. Paha, että se ei varsinaiseen ongelmaan silti vaikuta. Viime aikoina on liikuntakyky mitattu sadoissa metreissä, mutta viimeisen viikon, puolitoista se on mitattu enää kymmenissä metreissä. Kaupassakäynti alkaa olla melko mahdotonta, ellei sitten käy jossain tosi pienessä kaupassa ja aja autolla ihan oven eteen.

Olen yrittänyt hiukan tehdä jotain joogan tyyppistä, jotta saisi pienen liikkuvuudeen selässä säilymään, eikä jumahtaisi ihan kokonaan. Normaalisti siis söisin nyt Miranaxia ja Triptyliä jotta pystyisin liikkeellä lääkitsemään, mutta se ei nyt onnistu.

Tässä joogassa on kyllä sulavuus ja flow kaukana, kun nenä tukossa ähisee menemään, ketterästi kuin gebardi. "Ai täytetty gebardi?" tarkensi armas Siippani.

Ihmisten ystävälliset ja hyvää tarkoittavat "no ei oo enää pitkään" ja "kyllä hän tulee heti kun on valmis" aiheuttaa lähinnä halun lyödä toivottajalta hampaat sisään. Voisko joku toivottaa mulle että "ihan päin helvettiähän toi on ja ihan perseestä ettet pysty kävelemään etkä nukkumaan, miten tossa pysyy järki päässä?". Just nyt ei jaksa niitä kivoja maiseman päälle kaunolla kirjoittettuja mietelausemeemjä.

Näistä sukista tykkään kyllä hurjasti.