Villasukkia itselle

Pitkästä aikaa tein villasukkia itselle, toiset tosin jo ennen joulua.

Aika harvoin tulee tehtyä itselle, monille ei kuitenkaan oikein ole käyttöä. Siipalle tulee tehytä paljon, koska tämä käyttää talvella villasukkia joka päivä töissä, kulutus on siis kovaa. Roskiinhan niitä kaikkein vanhimpia, kuluneimpia, huopuneimpia ja parsitumpia ei saisi millään heittää, joten usein kun teen hänelle uudet, heitän enempivähempi salaa jonkun kärsineemmän parin pois. :)

Paljon tulee tehtyä myös kavereille.

Parisen vuotta sitten katselin kun työkaveri teki sukkaa, jonka varsi oli valepalmikkoa. Se jäi takaraivoon mietintään, työkaveri kun vakuutteli että helppoa on. Olen kuitenkin tosi huono opettelemaan mitään uusia kudontajuttuja: vaikka olen monessa asiassa pitkäpinnainen, niin uusien asioiden opettelu ei kuulu hyveisiini. Jos ei heti onnistu, niin hanskat tippuu aika nopeasti. Tai vaikka onnistuisi, mutta työn jälki ei heti ole hyvää, niin antaa olla saatana.

Lisäksi en vain ymmärrä neuleohjeita. En tiedä onko kyse siitä että ne ovat usein kieliopillisesti huonoa suomea ja vilisevät lyhenteitä, tai onko kyse siitä, etten hahmota kokonaisuutta niin en osaa tehdä yhtä asiaa. Niin tai näin, harvoin opettelen uutta.

Omiin valepalmikkosukkiin ostin hieman kalliimpaa, liukuvärjättyä saksalaista

Wollen Zauberball Stärke 6 -lankaa. Vaikka pallo maksoi melkein 20e, on se riittoisa:

polvimittaisten sukkien jälkeen palloa on jäljellä vielä 60 grammaa 150 grammasta.

Pitkään kudoin kotimaisella 7 veljestä -langalla. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut siirtyä muihin lankoihin seiskaveikan huonon pesunkestävyyden vuoksi: Siipan sukkia on pakko pestä 40 asteessa, eikä seiskaveikka tahdo kestää sitä, vaan kantapää alkaa huopua pois, ja resorin ominaisuus katoaa jo muutamassa pesussa. Omani pesen 30 asteessa, mutta ei kestä sitäkään pitemmän päälle, resori katoaa ikävän nopeasti matalammassakin pesulämpötilassa.

Kaappeja siivotessaan äitini löysi n. 25 vuotta vanhaa seiskaveikkaa. Siitä tehdyt sukat ovat edelleenkin moitteettomat. Valitettavasti ennen oli siis paremmin. Nykyään suosikkini on ainakin Lankamaailmasta saatava norjalainen Janne-lanka (tai ohuempi pikkusiskonsa Maija) joka on hyvä ja edullinen peruslanka. Voiko Jannea sanoa Maijan isoveljeksi? Ei voi, sanotaan että Janne, ja nuori vaimonsa Maija.

Vaikka yleensä ei ensimmäisestä tule kovin hyvää, niin täytyy sanoa, että nyt tuli!

Jos tuntuu, että kirjalliset ohjeet eivät ole sinullekaan se paras vaihtoehto, suosittelen

Villasukkatehtaan ohjetta jossa linkki video-ohjeeseen. Myös kantapään teon opettelin

aikanaan uudelleen video-ohjeesta, suosittelen niitä siis lämpimästi.

Viime syksynä kävimme perinteisesti Silakkamarkkinoilla, ja bongasin sieltä kettuvillasukat, jollaiset halusin ehdottomasti. En kuitenkaan ostanut niitä, vaan päätin tehdä itse. En löytänyt ohjetta, josta tulisi juuri sellaiset kuin markkinoilla, joten enhän mä ohjetta tarvitse, suunnittelen itse. Ruutupaperille piirtelin rasteja ja ympyröitä värin mukaan, että mikä silmukka on mikäkin. Ensimmäisen yrityksen jouduin purkamaan, mutta toinen onnistui jo aika hyvin.

Ite tein ja säästin. Tässäkin lopputulos yllätti positiivisesti.

Tarvitsisi kai uskoa enemmän taitoihinsa ja kokeilla rohkeammin uusia juttuja.